Historiallinen Aikakauskirja

Kirjoitusohjeet 2012

Artikkelit

Historialliseen Aikakauskirjaan voi tarjota julkaistavaksi tieteellisesti korkeatasoisia artikkeleita historiantutkimuksesta ja sitä sivuavista aiheista. Artikkelin laajuus saa olla korkeintaan noin 20 liuskaa (40 000 merkkiä) Tarvittaessa toimitus lyhentää tekstiä.

Artikkeleiden julkaisemisessa noudatetaan referee-menettelyä. Lausunnot toimitetaan kirjoittajille artikkeleiden mahdollista muokkausta varten. Mikäli tarjottua tekstiä ei katsota voitavan julkaista, siitä pyritään mahdollisuuksien mukaan ilmoittamaan kirjoittajalle mahdollisimman pian.

Kommentit, katsaukset ja laajemmat keskustelupuheenvuorot ovat niin ikään tervetulleita.

Arvostelut

Pääsääntöisesti Historiallinen Aikakauskirja pyytää kirja-arvioita. Toimitukselle voi esittää toiveita varsinkin ulkomaisten historian alaan liittyvien teosten arvioinnista. Lisäksi arvosteluja voi tarjota, mutta toimituksella ei ole velvoitetta lähetetyn tekstin julkaisemiseen tai säilyttämiseen. Toimitus pyrkii mahdollisuuksien mukaan ilmoittamaan mahdollisimman pikaisesti, mikäli lähetettyä tekstiä ei julkaista.

Tekstien lähettäminen

Historialliselle Aikakauskirjalle lähetetyt kirjoitukset pyydetään toimittamaan sähköisessä muodossa sähköpostin liitetiedostona toimitussihteerille (veikko.kallio@kuvitus-tekstipalvelu.net) tai päätoimittajalle (marko.lamberg@abo.fi).

Leipätekstiä koskevat ohjeet

Artikkelin alussa tulee olla lyhyt noin viiden rivin ingressi, josta selviää lukijalle kirjoituksen yleisnäkökulma ja kysymyksenasettelu. Pääotsikon ohella käytetään vain yhdentason ns. palstaotsikoita.

Kursivointeja ja lihavointeja tulee välttää. Henkilönnimiä ei lihavoida eikä kursivoida.

Kirjojen, sanoma- ja aikakauslehtien sekä julkaisusarjojen nimet kursivoidaan joka kerran, kun ne mainitaan. Raamatun ja Kalevalan kaltaisia nimiä ei kursivoida. Jos artikkelissa käsitellään yhtä tai muutamaa teosta tai muuta julkaisua niin, että nimi toistuu jatkuvasti, kursivoinnit voidaan jättää pois.

Kirjoittaja voi tehdä myös kuvitusta koskevia ehdotuksia, jotka toteutetaan kustannusten sallimissa rajoissa.

Arvosteluja koskevat ohjeet

Toimitus edellyttää, että arvostelut ovat asiallisia kritiikkejä, joissa selitetään kirjan näkökulma ja pääväitteet sekä arvioidaan niiden vahvuuksia ja heikkouksia. Hyvä arvostelu asettaa kirjan historiografiseen kontekstiin ja tekee sen ymmärrettäväksi muillekin kuin aihepiirin erityistuntijoille.

Pyytäessään arvostelua toimitus määrittelee pyydetyn arvostelun pituuden. Lyhyt arvostelu on korkeintaan 2 liuskaa (n. 4 000 merkkiä), laajemman arvostelun maksimimitta on 5 liuskaa (n. 10 000 merkkiä). Lisäksi voidaan sopia tätä laajempien arvostelujen, ns. syväluotauksien kirjoittamisesta. Toimitus pidättää itsellään oikeuden muokata julkaistavaksi tarjottua arvostelua.

Lähdeviitteitä koskevat ohjeet

Viittaaminen monografioihin

1. viite: Kirjoittajan etunimi, sukunimi, ei pilkkua, julkaisuvuosi suluissa, ei pilkkua, teoksen nimi kursivoitu (mahdollinen julkaisusarja pilkun jälkeen, myös kursivoitu, ei pilkkua, järjestysnumero ilman kursivointia), pilkku, painopaikka, kaksoispiste, kustantaja, pilkku, viitatut sivut.
Esim. Tuomas M.S. Lehtonen (2000) Hopeamarkkojen evankeliumi. Kirjoituksia sydänkeskiajan kulttuurihistoriasta, Helsinki: WSOY, 81–101.
Juha Sihvola (1989) Decay, Progress, the Good Life? Hesiod and Protagoras on the Development of Culture, Commentationes Humanarum Litterarum 89, Helsinki: Societas Scientiarum Fennica.

Jos tekijöitä on useampia, väliin merkki &, toimittajat sekä koti- että ulkomaisista teoksista ilmaistaan (toim.) ennen julkaisuvuotta, välilyönti väliin.
Esim. Juha Sihvola & Troels Engberg-Pedersen (toim.) (1998) The Emotions in Hellenistic Philosophy, Dordrecht: Kluwer.

Jos teoksessa on useita osia, osa ilmaistaan roomalaisin numeroin heti teoksen nimen jälkeen ilman pilkkua, ei kursivoida.
Esim. A.A. Long & D.N. Sedley (1987) The Hellenistic Philosophers I–II, Cambridge: Cambridge University Press.

Toinen ja myöhemmät viitteet: tekijän (tekijöiden) sukunimi, ei toimittajuutta erikseen, ei pilkkua, vuosiluku suluissa, ei pilkkua, sivunumero(t). Ibid. mts. ja vastaavia viittauksia ei käytetä.
Esim. Sihvola & Engberg-Pedersen (1998) 99–101.

Jos samalta tekijältä viitataan samana vuonna julkaistuihin kahteen tai useampaan teoksiin, ne erotetaan toisistaan pienillä kirjaimilla julkaisuvuoden jälkeen välittömästi sulkujen sisään ilman välilyöntiä esim. (1998a) (1998b).

Isoja ja pieniä kirjaimia teosten nimissä käytetään kullekin kielelle ominaisten konventioiden mukaan: suomalaisissa ja esim. ruotsalaisissa ja ranskalaisissa ei otsikkoihin isoja kirjaimia muuten kuin alkuun ja erisnimiin, englanninkielisissä nominit ja verbit isolla, saksassa erisnimet ja substantiivit.

Viittaaminen artikkeleihin tieteellisissä aikakauskirjoissa

1. viite: Kirjoittajan etunimi, sukunimi, ei pilkkua julkaisuvuosi suluissa, ei pilkkua, artikkelin nimi yksinkertaisissa lainauksissa, pilkku jälkimmäisen lainausmerkin jälkeen, aikakausjulkaisun nimi kursivoituna, ei pilkkua, vuosikerran järjestysnumero, pilkku, sivunumerot. Aikakauskirjoista ei käytetä lyhenteitä.
Esim. Juha Sihvola (2000) 'Globalisaatio, eurooppalaiset arvot ja suomalainen identiteetti', Historiallinen Aikakauskirja 98, 291–304.

Myöhemmät viitteet kuten edellä: esim. Sihvola (2000) 291–292.

Viittaaminen artikkeleihin kokoomateoksissa

1. viite: Kirjoittajan etunimi, sukunimi, ei pilkkua, julkaisuvuosi suluissa, ei pilkkua, artikkelin nimi yksinkertaisissa lainauksissa, pilkku jälkimmäisen lainausmerkin jälkeen, teoksessa, toimittajan (toimittajien) etunimi, sukunimi, (toim.), ei pilkkua, teoksen nimi kursivoitu (mahdollinen julkaisusarja pilkun jälkeen, myös kursivoitu, ei pilkkua, järjestysnumero ilman kursivointia), pilkku, painopaikka, kaksoispiste, kustantaja, pilkku, viitatut sivut.
Esim. Richard Bett (2000) 'What Does Pyrrhonism Have to Do with Pyrrho?', teoksessa Juha Sihvola (toim.) Ancient Scepticism and the Sceptical Tradition, Acta Philosophica Fennica 66, Helsinki: Societas Philosophica Fennica, 11–34.

Myöhemmät viittaukset, kuten edellä esim. Bett (2000). Jos viitataan koko artikkeliin, sivunumeroja ei tarvitse toistaa.

Viittaaminen muuhun aineistoon

Arkistolähteisiin viitataan selkeästi, täsmällisesti, johdonmukaisesti ja riittävän yksityiskohtaisesti niin, että yksilöidään mikä dokumentti on kysymyksessä.

Klassikoihin, esimerkiksi antiikin kirjallisuuteen, voidaan viitata yleisesti noudatettujen konventioiden mukaisesti, kuitenkin niin, että kirjoittajista eikä teosten nimistä ei käytetä lyhenteitä.
Esim. Aristoteles, Ethica Nicomachea I 7, 1097a15–1098a20.

Sanomalehtiin viitattaessa edellä esitetty ohjeita käytetään soveltuvin osin.

Ohjeita lausunnonantajille