Kullervo Rainio:

Seuraava esitys perustuu ratkaisevasti Lauri Rauhalan esityksiin, varsinkin hänen teokseensa "Tajunnan itsepuolustus" (Yliopistopaino 1995). Etenkin sen sivut 9-67 ovat alan perustekstiä.

Sivuviittaukset tarkoittavat mainittua teosta, ellei muuta osoiteta.

Eino Kaila toi jo esille seuraavan jaottelun:

a) Tajuton

b) Tajuinen ja siinä: 1) tietoinen ja 2) tiedostamaton

Tajuton tarkoittaa Kailan mukaan niitä prosesseja, joihin ei missään olosuhteissa liity elämyksiä.

(Elämyksiä ei tässä määritellä. Niistä voidaan käyttää myös nimitystä kokemus ja voidaan katsoa ne ihmiselle välittömästi annetuiksi. Ne muodostavat ihmisen maailman subjektiivisen aineksen, jonka olemassaoloa ei yleensä epäillä.)

Esimerkkeinä ihmisen tajuttomista prosesseista voidaan mainita solujen toiminta, aineenvaihdunta, sydämenlyönnit, selkäydinrefleksit jne. Organismin tajuton itsesäätely on sen elämän kannalta mielekästä siinä mielessä, että siinä voi tarkkailija nähdä elämää edistäviä seikkoja, mutta se ei ole mielellistä. Siihen tullaan myöhemmin, mutta nämä käsitteet on hyvä erottaa, vaikka ne sanoina ovat samaa juurta. - "Tajuton itsesäätely on ... jonkinlaista ‘mykkää viisautta’" (s. 42)

Tajuton on sitä, jota voidaan luonnehtia niin, että siinä vain tapahtuu.

Tajunta on kokemisen kokonaisuus. "Ratkaisevan tärkeä tajuisen tajuttomasta erottava peruskvaliteetti [laatu, ominaisuus] on elämyksellisyys" (s. 42)

"Kokemus muodostuu siten, että todellisuuden ilmiöistä ja objekteista - jossakin määrin myös omasta kehosta - tarjoutuu mielellisiä edustuksia (kreik. noeema, saks. Sinn, engl. sense, suom. mieli)" (ss. 44-45)

Kun Rauhala käyttää suomenkielessä noeeman vastineena sanaa "mieli", tätä sanaa joudutaan silloin käyttämään oudosti monikossa, "tarjoutuu mieliä". Eräisiin yhteyksiin "mieli" sopii hyvin: Kuviossa ei ole mitään mieltä = kokemuksessani ei ole mitään sellaista noeemaa, mielellistä edustusta, joka sopisi kuvion tulkintaan. (Tarkkaan ajatellen kyllä tässä esimerkkitapauksessakin kuvioon liittyy eräs mieli, noeema - sen on "mieletön kuva". Absoluuttisesti mieletöntä ei tajunnassa voi esiintyä, koska se muodostuu juuri mielellisistä edustuksista.)

"Tarjoutuu" on hiukan hämärä sanonta. Viittaisin siihen, että tajunta on kokemisen kokonaisuus, ja siltä pohjalta puhuisin tämän kokonaisuuden jäsentymisestä niin, että nuo jäsentymät vastaavat "todellisuuden ilmiöitä ja objekteja". Käsitykseni mukaan noeemat ovat tajuntakokonaisuuden jäsentymiä. Ilmiöillä ja objekteilla on mieli vain tietyn tajunnan osina (osajäsentyminä), ei mitenkään siitä irrallaan. - Käsitykseni on se, että noeemojen synty (mainittu jäsentyminen) on ensisijaista ja niiden sovittaminen vastaamaan "todellisuutta" vasta senjälkeen mahdollista. /?/

"Kun mieli jostakin kohteesta ilmenee (eli on elämyksellisesti oivaltuvana läsnä) ja asettuu suhteeseen kyseessä olevan kohteen kanssa siten, että ymmärrämme sen tuon ilmenneen mielen avulla, syntyy merkityssuhde". (s. 44)

Mitä tämä on? - Näen näkökentässäni seuraavanlaista

* *

Ennen kuin arvaankaan, olen jo todennut, että siinä on kaksi näppäimistöllä esiintyvää "tähti"-merkkiä. "Elämyksellisesti oivaltuvana" minussa on läsnä mieli eli noeema: Tähtimerkki, kaksi kappaletta. Näkemälläni on kahden tähden merkitys. On syntynyt merkityssuhde: Ymmärrän näkemäni kahdeksi tähdeksi eli noeeman "kaksi tähteä" avulla. - Entäpä jos näen aivan vastaavaa TV:n sääkartalla? "Elämyksellisesti oivaltuvana" minussa on silloin läsnä mieli eli noeema: Lunta. Jos on kysymyksessä runollinen sielu, noeema voi olla: Lumihiutaleita hiljalleen... - Noeema voi siis olla varsin tunneväritteinen. Ehkä vielä tunnepitoisempi kuin "lumihiutaleet" olisi noeema: Kaksi silmää minua katsomassa... Tämäkin mieli voi ilmetä tuosta kohteesta. - Pantakoon merkille, että merkityssuhde, merkityksen antaminen kohteelle, syntyy kokemisen kokonaisuudesta (aktuaalisessa tilanteessa). Fyysisesti "samaan" kohteeseen voi liittyä siten lukuisa joukko merkityssuhteita, sillä voi olla useita merkityksiä.

Merkitykset viittaavat tiettyyn kohteeseen, joka tulee ymmärretyksi juuri näiden merkitysten avulla.

Voidaan erottaa erilaisia merkityssuhteita.

Manifestit merkityssuhteet ymmärretään kokemuksessa välittömästi. Ne viittaavat johonkin kohteeseen. Ne ovat intentionaalisia.

"Intentionaalisuus = tajunnallisen kokemuksen ominaisuus viitata johonkin itsensä kannalta ulkopuoliseen kohteeseen. Tämä kohde on tarkoite (referent). Tarkoite voi olla myös kuvitteellinen olio." (s. 44)

Intentionaalisen vastine tässä on lähinnä "tarkoittava" tai "viittaava".

Tärkeä jaottelu on: latentti ja manifestoitunut viittaavuus eli intentionaalisuus. (Latentti = piilevä, piilossa oleva, manifestoitunut = julkitullut). Edellinen on tärkeä tiedostamattoman ongelman analyysissa, toteaa Rauhala. Psykoanalyysi on oleellisesti juuri latentin intentionaalisuuden nostamista manifestiksi, jolloin subjektiivinen maailmankuva voi selkiintyä.

Tiedostamattomassakin esiintyy siis merkityksiä, tällöin latentteja. Ajateltakoon freudilaista unien selitystä, esimerkiksi "seksuaalisymboleja" - pylväs, talo jne. Unien selittäminen on tällaisten latenttien merkitysten tekemistä unennäkijälle manifesteiksi, joka usein unennäkijää hämmästyttää, mutta hyvin usein hän itse oivaltaa yhteyden, kun uni "selitetään".

On myös epäintentionaalisia kokemuksia (autuustila, pyhyys, epätoivo, onnellisuus, kauneuden lumo, tyytyväisyys, ikävystyneisyys jne.) Nämä ovat välittömästi koettuja, tunnelmallisia kokonaistiloja. Ne ovat merkityksen asemassa, vaikka eivät selvästi viittaa mihinkään määrättyyn kohteeseen.

Tarkoitteiden ei suinkaan tarvitse olla esineellisen, fyysisen todellisuuden esiintymiä kuten esineitä, kuvioita jne. Tarkoitteet voivat olla myös tajunnan sisäisiä, niin että noeema viittaa johonkin äskeiseen ajatukseen tai mielikuvaan. Tämä on intentionaalisuuden erikoistapaus (ns. immanentti intentionaalisuus). Rauhala korostaa, että tällöinkin merkityksen ja tarkoitteen välinen ero säilyy: "Mielikuvan ajattelu ei muuttu siksi mielikuvaksi, jota ajatellaan". (s. 50)

"Tajunta on mielien oivaltuvaa läsnäoloa, mutta ei välttämättä mieliä jostakin". (s. 47)

"Kaikkien merkitysten ei tarvitse olla kielen avulla syntyneitä eikä puhutussa tai kirjoitetussa kielessä ilmaistavia, ennen kuin niillä on asema ja tehtävä ihmisen maailmankuvassa". (s. 48) Monta kertaa voidaan todeta, miten esim. teknisesti lahjakas ihminen on jäsentänyt koneen osiin ja ymmärtänyt ne ja niiden toiminnan, niin että on pystynyt korjaamaan vian - ilman että hän olisi tulkinnut tätä itselleen kielellisesti. Hän saattaa jälkikäteen - kysyttäessä, missä vika oli - vastata hämmentyneenä: "No, tuo höplötin tuossa kupukan päällä oli rikki..." Tällainen ilmaisu on selvästi jälkikäteen syntynyt, pakosta tuotettu jonkinlainen vastaus.

"Tajunta ei ole mikään olento tai instanssi, joka ensin on ja sitten ryhtyy muodostamaan merkityksiä. Tajunta on merkitysten kehkeytymisen, niiden keskinäisiin suhteisiin asettumisen ja niiden jatkuvan muodostumisen prosessi". (s. 49) - Kehityspsykologia kertoo viehättäviä esimerkkejä lasten tajunnan "merkitysten kehkeytymisestä" varsinkin sanojen omaksumisen osalta. Tyttö, joka on kasvanut kaupungissa, ilahtuu lammaslauman nähdessään: "Voi, miten paljon koiria!". Noeema "koira" oli ainoa sopiva, joka tytöllä oli käytettävissä. Arvattavasti tuon tapauksen jälkeen hänelle "kehkeytyi" toinenkin noeema, "lammas", joten tytöllä oli sen jälkeen valinnanvaraa eläinmaailman tulkinnassa: joko koiria tai lampaita. On tapahtunut differentioitumista eli jäsentymistä tytön merkitysten maailmassa. - Todettakoon, ettei ihminen yleensä jää pulaan pyrkiessään ymmärtämään kokemaansa. Hän käyttää niitä noeemoja, joita hänellä on, ryhtyy kokeilemaan uusia tarpeen mukaan - tai oppii toisilta. Mitä pitemmälle hänen tajuntansa (kokemusmaailmansa) on jäsentynyt noeemoiksi, sitä tarkemmin hän pystyy kuvaamaan ympäristöään - ja omaa ajatus- ja mielikuvamaailmaansa.

Mielekkyys vs. mielellisyys: Kasvien kasvamisprosessi on mielekästä, mutta ei mielellistä. Mielellistä on merkitysten muodostus ja niillä operoiminen. Tämä on elämän kannalta samalla mielekästä.

Merkitys - tarkoite: Rauhalan mukaan merkityksen ja tarkoitteen välillä on "looginen kuilu". "Kynän käsitteellä ei voi kirjoittaa eikä esinettä kynä voi sisäistää tajunnan ajatusvälineeksi". (s. 50)"Todellisuuden kokonaisuus halkeaa merkitysten ja niiden tarkoittamien olioiden maailmaksi". (s. 51) - "Todellisuutta itseään ei tutkimuksessa tavoiteta, vaan aina vain merkitysten välittämiä käsityksiä siitä. Tämä on tietenkin Kantin tieto-opillisen analyysin jälkeen triviaalinen itsestäänselvyys kaikessa tieteellisessä ajattelussa." (s. 55) - "Todellisuus näyttäytyy sellaisena kuin valitut menetelmät sen voivat loogisten mahdollisuuksiensa puitteissa paljastaa." (s. 55)

"Intentionaalisuus (mielen tarkoitteeseen viittaavuus tajunnassa) ei tietenkään ole mikään kausaalinen suhde." (s. 56)