Jo Darwin itse esitti ajatuksia siitä, että myös ihmisen sosiaaliset vaistot ja tunteet ovat luonnonvalinnan muovaamia ja siten perimän säätelemiä. Kuitenkaan tätä itsestään selvää periaatetta ei ole yleisesti nähty merkitykselliseksi esim. yhteiskuntatieteissä, niin kuin Yrjö Ahmavaara ja Tatu Vanhanen äskettäin ilmestyneen kirjansa alkusanoissa toteavat: "Yliopistojemme humanistinen yhteiskuntatiede syrjäyttää geenien keskeisen vaikutuksen".

Varhaisemmista kehitysopin ajatusten edustajista yhteiskuntatieteiden piirissä mainitaan usein esimerkkinä suomalainen Edward Westermarck (1862-1939). Varsinaisesti evoluutioteorian ajatusten soveltamisen yhteiskuntatieteisiin katsotaan kuitenkin alkaneen vasta yhdysvaltalaisen Edward O. Wilsonin (s. 1929) vaikutuksesta 1970-luvulla syntyneen sosiobiologian piirissä.

Suomessa sosiobiologian ajatusten soveltamisesta yhteiskuntatieteisiin on tullut tunnetuksi Tampereen yliopiston valtio-opin apulaisprofessori Tatu Vanhanen, joka nyt vastikään ilmestyneen kirjansa pohjalta on ystävällisesti lupautunut kertomaan meille näkemyksiään demokratisoitumisesta Darwinin opin valossa.

Tatu Vanhanen on yli 30 vuoden aikana julkaissut lukuisia valtio-oppiin liittyviä teoksia, joista useat käsittelevät demokratisoitumista. Jo v. 1973 ilmestyi suomenkielisenä Intian monipuoluedemokratia ja viimeisin tähän aihepiiriin liittyvä teos tuli julkisuuteen vain muutamia viikkoja sitten nimellä Democratization: A Comparative Analysis of 170 Countries (Demokratisoituminen: 170 valtion analyysi; Routledge, London, 2003).

Tässä yhteydessä on myös ehdottomasti mainittava esitelmän aihepiiriin läheisesti liittyvä Tatu Vanhasen yhdessä Yrjö Ahmavaaran kanssa kaksi vuotta sitten julkaisema Geenien tulo yhteiskuntatieteisiin. (Atena, Jyväskylä 2001), jossa Vanhasen kirjoittama osuus on otsikoitu "Yhteiskuntatieteiden darwinilainen kritiikki".

Hannu Kurki-Suonio (s. 1956) on opiskellut Helsingin yliopistossa pääaineena teoreettinen fysiikka valmistuen filosofian kandidaatiksi 1983 ja lisensiaatiksi 1985. Vuosina 1983-92 hän on ollut Yhdysvalloissa, ensin Texasin yliopistossa Austinissa, missä v. 1986 valmistui väitös Inflation and numerical relativity ja sen jälkeen tutkijana Drexel Universityssä Philadelphiassa (86-89) ja Lawrence Livermore National Laboratoryssa Kaliforniassa (89-92). Kotimaahan paluun jälkeen hän on toiminut erilaisilla fysiikan opetukseen ja tutkimukseen liittyvillä vakansseilla Helsingin yliopistossa. Hannu Kurki-Suonio on toisen polven fyysikko sillä hänen isänsä Kaarle Kurki-Suonio on toiminut fysiikan professorina Helsingin yliopistossa lähes 30 vuoden ajan.

Ateismi on ontologia (oppi olevasta), jonka mukaan jumalaa tai jumalia ei ole olemassa. Ontologia, jonka mukaan jumala tai jumalia on olemassa, on nimeltään teismi. Jumalia joko on olemassa tai ei ole. Olemassaolon ja ei olemassaolon välillä ei Hartikaisen mukaan (päinvastoin kuin esim. Hegel väitti) ole mitään välimuotoa, jotakin joko on olemassa tai ei ole olemassa.

Sen sijaan ihmisillä on erilaisia käsityksiä siitä, mitä on olemassa ja mitä ei ole olemassa. Niitä, jotka pitävät ateistista ontologiaa totena, kutsutaan ateisteiksi. Niitä, jotka pitävät teististä ontologiaa totena, kutsutaan teisteiksi. Niitä, jotka ovat epävarmoja siitä, kumpi ontologia on tosi, kutsutaan agnostikoiksi.

Hartikainen kertoo esitelmässään myös ateismin historiasta. Osoittautuu, että ateisteja on, (päin vastoin kuin Helsingin yliopiston jumaluusopillinen tiedekunta väittää) ollut olemassa kaikkina aikoina. Sekä muinaisesta Intiasta että muinaisesta Sumerista löytyy historian aamuhämärään sijoittuvia kirjoituksia ja mainintoja ateisteista.

Sanan "ateisti" suomenkielinen käännös on jumalaton. Raamatun Vanha testamentti puhuu jumalattomista, esimerkiksi Hesekiel 33: 8-9 "Kun minä uhkaan jumalatonta kuolemalla, asetan sinut vastuuseen hänestä. Ellet sinä puhu hänelle, ellet varoita häntä hänen elämänmenostaan, hän kuolee syntiensä tähden – ja hänen kuolemastaan minä vaadin tilille sinut. Mutta jos sinä varoitat jumalatonta hänen vaelluksestaan ja kehotat häntä kääntymään tieltään eikä hän silti käänny, hän kyllä kuolee syntiensä tähden mutta sinä pelastat elämäsi."

Nykyaikaisen muotonsa ateismi sai valistusfilosofi paroni Paul Henri Thiry Holbach’in (1723-1789) kirjoissa. Järjestäytyneen ateismin voi sanoa saaneen alkunsa, kun Vapaa-ajattelijain maailmanliitto perustettiin englantilaisen Charles Bradlaugh’in johdolla Brysselissä v. 1880. Neuvostoliittolainen Taistelevien jumalattomien liitto liittyi Vapaa-ajattelijain liittoon vähän ennen kuin Josif Stalin lakkautti järjestön. Stalin oli jo aikaisemmin teloituttanut tärkeimmät Neuvostoliiton ateistijohtajat.

Euroopassa Adolf Hitler lakkautti ateistijärjestöt, Suomessa Urho Kekkonen lakkautti vain Tampereen Vapaa-ajattelijat. Hitler teloitutti maailmanliiton puheenjohtajan Max Sieversin. Amerikkalaiset miehitysjoukot kielsivät Saksaa palauttamasta takavarikoitua vapaa-ajattelijajärjestön omaisuutta sodan jälkeen.

Ateisteja istuu myös tämän esitelmän aikaan kuolemanselleissä ainakin Pakistanissa ja luultavasti muissakin islamin maissa. Pakistanissa ateisti tavallisesti pahoinpidellään vankilassa kuoliaaksi ennen kuin hänet asetetaan tuomioistuimen eteen. Yksikin todistaja on riittänyt tällaiseen menettelyyn äskettäin.

Constantin Boije syntyi Ilolan (Illby) kartanossa Porvoon maalaiskunnassa 15.4.1854. Hänen isänsä eversti Adolf Wilhelm Boijen kuoltua 11 vuoden ikäinen Constantin lähetettiin kahden vanhemman veljensä kanssa sotilasuralle valmistavaan kouluun Pietariin. Sieltä hän kuitenkin sairastuttuaan joutui palaamaan kotiin, missä koki uskonnollisen herätyksen ja alkoi jo 16 vuotiaana julistaa evankeliumia. Professori Herman Råberghin aloitteesta hän v. 1873 meni Johannelundin lähetyskouluun Tukholmassa. Palattuaan Suomeen hän piispa F.L. Schaumanilta saamallaan luvalla toimi maallikkosaarnaajana mm. Porvoon seudulla. Lordi Radstockin vierailu Helsingissä v. 1879 antoi sysäyksen perustaa Simonkadulle vapaakirkollinen "Kurjien kappeli" (Kapellet för de elända), jonka toiminnassa Boije yhdessä puolisonsa kanssa oli alusta asti aktiivisesti mukana. Kurjien kappelin toiminta laajeni niin että kolmessa vuodessa voitiin perustaa työverstas ja yömaja tarvitseville. Toiminnan perinnettä jatkaa nykyisin Andreaskirkko Korkeavuorenkadulla.

Vieraillessaan Ruotsissa Boije tutustui Pelastusarmeijaan, joka oli siellä aloittanut toimintansa v. 1882. Kun eräät muutkin Suomessa innostuivat Pelastusarmeijan toimintatavoista Boije kahden muun suomalaisen kanssa osallistui v. 1889 Lontoossa William Boothin johdolla järjestön koulutukseen. Sen tuloksena Pelastusarmeija aloitti toimintansa Helsingissä Siltasaarella 8.11.1889 pidetyllä juhlakokouksella. Boije toimi järjestön ensimmäisenä puheenjohtajana Suomessa 1889-90, mutta osittain henkilökohtaisista syistä katsoi parhaaksi erota järjestöstä ja palasi kotitilalleen Ilolaan, missä hän seuraavina vuosina vapaakirkollisten harrastustensa ohella keskittyi maanviljelyyn ja kasvinjalostukseen.

Boijen kiinnostuksen kasvinjalostukseen voidaan nähdä liittyvän hänen kristillissosiaalisiin pyrkimyksiinsä siten, että hän tällä tavoin katsoi voitavan edistää väestön ravitsemusta. Viitteitä Boijen osallistumisesta maanviljelyyn on jo 1880-luvulta, mutta varsinaisesti hänen toimintansa kasvinjalostuksen piirissä alkoi vasta seuraavalla vuosikymmenellä. Säilyneen aineiston valossa hän suoritti menestyksellä risteyskokeita ainakin ohralla, kauralla ja rukiilla ja mahdollisesti myös herneellä, vaikka useat hänen käyttöön ottamansa lajikkeet voivat olla valittuja lukuisista jo ennestään käytössä olleista maatiaiskannoista. Boije tutki myös rehukasveja, kuten apilaa ja kylvömailasta.

Boijen kuuluisimpia lajikkeita olivat 'Ilola' ('Illby') -kaura, joka tuli käyttöön v. 1903 ensimmäisenä suomalaisena lajikkeena ja 'Nord' -herne, joka tuli käyttöön seuraavana vuonna. 'Ilola' -kauran tiedetään olleen viljelykäytössä Suomessa yli 50 vuoden ajan. Muita Boijen tuottamia lajikkeita olivat mm. 'Runsas' I ja II, 'Eespäin', ja 'Helmi' -kaurat sekä 'Illby' -ruis.

Pian Boijen tuottamien ensimmäisten lajikkeiden jälkeen alkoi kasvinjalostus Suomessa myös valtion ja eräiden yksityisten yhteisöjen toimesta. Kului kuitenkin 16 vuotta ennen kuin Hankkijan kasvinjalostuslaitos ja silloinen valtion maanviljelystaloudellinen koelaitos julkistivat ensimmäiset vehnä ja kaura-lajikkeensa. Boijen tuottamia lajikkeita tutkittiin myös valtion koelaitoksella Tikkurilassa, missä vuodesta 1908 alkaen ensimmäisenä kasvinjalostuksen tutkijana toimi maisteri Lauri Kristian Relander, joka sittemmin tuli tunnetuksi Suomen tasavallan presidenttinä 1925-31. Relander vieraili myös Boijen luona Ilolassa. Boijen luona vieraili 1910-luvulla myös sittemmin kuuluisa venäläinen kasvigeneetikko N. I. Vavilov (1887-1943). Boijen 'Nord' -herneen ja 'Illby' -kauran näytteitä säilytetään yhä Vavilov-Instituutin geenipankin kokoelmissa Pietarissa.

Boije oli isäntänä Ilolassa vuodesta 1909 vuoteen 1932, mutta ilmeisesti jo 1910-luvulla hän lahjoitti suurimman osan jalostusmateriaalistaan Labor-jalostusasemalle, joka toimi vuosina 1916-26. Boije otti osaa valtiopäivien toimintaan aatelissäädyn edustajana vuosina 1882-1906 ponnistellen erityisesti uskonvapauden ja raittiusasian hyväksi. Boijen kirjallinen tuotanto oli pääasiassa uskonnollista.

Boije hallitsi useita kieliä ja oli matkustellut monissa Euroopan maissa sekä 1990 luvun lopun saarnamatkoillaan laajalti myös Venäjällä ja Turkissa tutustuen samalla näiden alueiden maanviljelyyn.

Constantin Boije kuoli Porvoossa 21.5.1934. Hänellä oli kahdesta avioliitosta yhdeksän lasta, joista tytär Helmy toimi ansiokkaasti Pelastusarmeijassa ja poika agrologi Nils Boije isänsä jälkeen Ilolan tilan hoitajana.

Hannu Ahokas (synt. 1947 perheen pitkällä evakkotaipaleella) valmistui ylioppilaaksi Kouvolan yhteiskoulusta, opiskeli biologiaa Helsingin yliopistossa pääaineena perinnöllisyystiede, josta väitteli vuonna 1982 aiheena ohran hedesteriilisyysmutantit. Ahokas on täydentänyt opintojaan molekyylibiologian osalta ulkomailla useilla kansainvälisillä, mm. EMBO:n järjestämillä kursseilla ja toiminut kurssiopettajana perinnöllisyystieteen laitoksella, Suomen Akatemian tutkimusassistenttina ja vanhempana tutkijana sekä kasvigenetiikan dosenttina vuodesta 1984 alkaen. Nykyisin hän toimii kasvinjalostustutkimuksessa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa (MTT) Jokioisissa. Ahokas on julkaissut tieteellisiä artikkeleita kasvibiologiasta (yli 130 nimikettä englanniksi) sekä joukon suomenkielisiä artikkeleita mm. kotiseutututkimuksen alalta. Viimeisimmistä julkaisuista esimerkkeinä proteiinikemian metodinen julkaisu (Seed Science and Technology 30; 2002) sekä monitieteelliset artikkelit, jotka käsittelevät muinaissuomalaisten kansojen kasvinviljelyä (Acta Botanica Fennica 172; 2002) ja Kymijoen vesien purkautumisen historiaa Salpausselän yli (Helsinki, 2003; 63 siv.). Keksinnöistä mainittakoon elektroforeettinen transgenoosi, mikroelektroeluuttori ja sporopolleniinille spesifinen sytologinen värjäys. Boijesta Ahokas on julkaissut Yliopisto -lehdessä 14/1998 kirjoituksen Ilolan isännän siemenet sekä laajemman englanninkielisen artikkelin Impacts on Agricultural Development by Constantin Boije, a Missionary and the First Plant Breeder in Finland (Jokioinen, 2000; 27 siv.), jonka sisältämistä lähteistä myös ylläolevan koosteen tiedot pääosin ovat peräisin.