Hovioikeuden tuomiorullat - mitä ne ovat?

Turun hovioikeuden 1600- ja 1700-luvun pöytäkirjat paloivat Turun palossa 1827 ja osin jo muissa sitä edeltäneissä paloissa. Niistä on säilynyt vain joitakin hajatietoja muualla julkaistuina kopioina. Esimerkiksi Åbo Tidningar -sanomalehti julkaisi 1700-luvun lopulla muutamien tunnettujen noitajuttujen hovioikeuskuulustelut . Tämän lisäksi Tukholmassa Riksarkivetissa on säilynyt Turun hovioikeuden ns. rotulus- eli tuomiorullia muutamilta vuosilta 1660-luvun loppupuolelta, jotka sisältävät kuninkaalle lähetettyjä "lyhennelmiä" Turun hovioikeuden tuomioista. Nyt verkossa julkaistut tuomiorullat on skannattu niiden tuomiorullien mikrofilmikopioista, jotka löytyvät Riksarkivetin Justitierevisionen-kokoelmasta otsikon Åbo hovrätts arbetsberättelser 1665-1667, 1669 alta. Tuomiorullien mikrofilmikopiot löytyvät myös Kansalliarkiston ulkomailta tilattujen mikrofilmien kokoelmasta rullilta FR1151 ja FR1152.

Rotulus- eli tuomiorullien sisältö jakaantuu kahteen ryhmään: siviili- ja rikosoikeuteen. Siviilioikeuden asiat ovat vuosittain rullan alussa yhtenä koko Suomen käsittävänä kokonaisuutena. Rikosoikeudelliset asiat sen sijaan on jaettu lääneittäin ja vuodenajoittain käräjien tapaan. Esimerkiksi vuonna 1665 hovioikeus on käsitellyt Turun ja Porin läänin rikosasioita talvi-istunnossa maaliskuussa ja syysistunnossa lokakuussa.

Siviilioikeudet jutut koostuvat asioista, joita käsiteltiin suoraan hovioikeudessa. Pääasiassa ne ovat aatelia koskevia oikeusjuttuja. Periaatteessa suoraan hovioikeudessa saatettiin käsitellä myös uskontorikoksia ja tiettyjä virkamiehiä koskevia asioita, sekä majesteetti-, maanpetos- ja valtiopetosrikoksia.

Rikosoikeuden jutut taas ovat ns. alistettuja asioita eli alioikeuskäsittelyn jälkeen hovioikeuden päätettäväksi annettuja juttuja. Kaikki raskaat rikokset (mm. henkirikokset, törkeät murrot, monet seksuaalirikokset, noituus jne.), joista mahdollisena tuomiona oli kuolemanrangaistus, piti jo 1600-luvulla alistaa hovioikeuden päätettäväksi.

Rikosoikeuden tuomiorullien sivut on jaettu kahteen eri sarakkeeseen. Vasen Status causarum -sarake sisältää yleensä lyhennelmän alioikeuden tuomiosta. Oikeassa Contenta Resolutionum -sarakkeessa taas kerrotaan hovioikeuden päätös asiassa. Teksti kertoo asiat lyhyesti, mutta henkilöt, rikokset ja rangaistukset on kerrottu selvästi. Jos ajankohdan käräjäpöytäkirjat ovat säilyneet, kuten ne ainakin osin Ala- ja Ylä-Satakunnan sekä Hollolan kihlakunnista ovat, voi tuomiorullista löytää alioikeudessa käräjillä käsiteltyjen juttujen lopulliset hovioikeustuomiot.

Jo varsin pintapuolisella tarkastelulla huomaa, että kaikki käräjillä alioikeuksissa annetut kuolemantuomiot eivät suinkaan hovioikeudessa pitäneet. Esimerkiksi noituudesta annetut kuolemantuomiot muutettiin hovissa varsin usein sakoiksi, julkisiksi raipparangaistuksiksi ja karkotustuomioiksi. Joistakin rikoksista, kuten kaksinnaimisesta ja sodomiasta, rangaistus oli kuitenkin lähes aina ankarin mahdollinen. Kuolemantuomio näyttää tuomiorullien perusteella yleensä tarkoittaneen mestausta kirveellä. Rangaistuksissa tunnuttiin siis jo siirtyneen käytännöllisempään suuntaan, vaikka yhä käytössä ollut vuoden 1422 kuningas Kristofferin maanlaki määräsi pahimmista rikoksista ns. kovennettuja kuolemanrangaistuksia kuten elävältähautaamisen tai teilaamisen.

Mielenkiintoista on myös huomata kuinka selkeästi Suomi tulee tuomiorullissa määritellyksi Turun hovioikeuden alaisena suuriruhtinaskuntana jo 1660-luvulla. Turun hovioikeus oli Suomen suuriruhtinaskunnan kuninkaallinen hovioikeus (Konunliga hoffrätt i Storfurstendömet Finland). Sen toiminta-alueena olivat Suomeen kuuluvat läänit eli Turun ja Porin lääni, Uudenmaan ja Hämeen lääni, Viipurin, Uudenkirkon ja Kymenkartanon lääni, Käkisalmen lääni ja vaikeammin määriteltävä Itänorlannin (Östernorrland) lääni, joka ilmeisesti käsitti alueet Pohjanmaalta ja Savosta pohjoiseen. 1660-luku oli Suomessa suurläänitysten aikaa, joten jos kreivi- tai vapaaherrakunnassa pidettiin omia käräjiä, ne on läänien sisällä erotettu omaksi kokonaisuudekseen.

Jouni Keskinen

Takaisin Aineistot-sivulle